3 kuukautta

..on mennyt siis nyt uudenvuoden aatosta.. itku on ollut hyvin herkässä jo useamman päivän!  Kiven kävin tilaamassa, eli sitä odotellaan, että koska saadaan paikoilleen. Kevään aikana käsittääkseni, eli sitten kun seurakunta antaa luvan. Ilmeisesti pitää olla roudan sulanut täysin ja kumpukin pitänee olla laskeutunut.

   Tälläisenä punaposkisena prinsessana rakkaan pikkuenkelini muistan <3

Tasan kolme kuukautta sitten tähän kellon aikaan olimme Anniinaa katsomassa teho-osastolla <3 Minä, mieheni ja Janne... Minttu oli isällään silloin. Onneksi saimme nähdä tämän rakkaan vielä ennen kuin hän lähti luotamme <3 Ikävä raastaa joka päivä sisältä! Tää tuska ei lähde vaikka välillä naurankin. Uudenvuoden tapahtumat ovat taas pyörineet paljon mielessä.. Tätä paskaa ei kauheesti helpota viime postauksessa kertomani potkut, mulle ei suotu sitä, että olisin saanut muuta ajateltavaa kuin tän kaiken mitä nyt on ollut!

Itselläni on 14.4. aika sydänultraan... vähän jännittää löytyykö jotain kun olen ollut jo useamman vuoden hyvin väsynyt. Pelottaa suorastaan. Varsinkin nyt kun pistin juuri tänään hakemuksen menemään Laurea-ammattikorkeakouluun sairaanhoitajakoulutukseen, eli päädyin lopputulokseen, että lähden opiskelemaan mikäli vain pääsen sinne.

Kaikenlaista

Mennyt vähän enemmän aikaa edellisestä tekstistä.. kaikenlaista lisää suoraan sanottuna paskaa tullut tässä välissä. Omat jaksamiset on vaihdellut, välillä on hieman parempia päiviä ja välillä huonompia. Ikävä on joka päivä läsnä jollain tapaa!! Nyt kun ei ole ollut hautajaisia ynnä muuta niin on ikävä iskenyt kovemmin päälle.

Vajaa kaksi viikkoa Anniinan hautajaisten jälkeen kuoli mieheni pappa.. se nosti taas kaiken pintaan itselläni Anniinan suhteen, sekä teki pahaa kun tiesi kuinka muihin sattui. Itse en tätä sotaveteraania saanut tuntea, hän oli hoitokodissa koko sen ajan mitä minä olen mieheni kanssa ollut yhdessä eli nyt vähän yli 9 vuotta. Hautajaiset kuitenkin olivat luonnollisemmat kun kyse oli vanhasta miehestä. Hän lähti pitämään mun siskon kanssa meidän Anniinasta huolta <3

Tähän päälle olin menossa takasin töihin, että saisin muuta ajateltavaa niin mut sanottiinkin irti.. tässä nyt koittanut miettiä, että mitä elämällä rupeaisi tekemään. Pää muutenkin sekaisin oman lapsen menetyksestä niin pitäisi osata päättää omasta elämästäkin..