3 kuukautta

..on mennyt siis nyt uudenvuoden aatosta.. itku on ollut hyvin herkässä jo useamman päivän!  Kiven kävin tilaamassa, eli sitä odotellaan, että koska saadaan paikoilleen. Kevään aikana käsittääkseni, eli sitten kun seurakunta antaa luvan. Ilmeisesti pitää olla roudan sulanut täysin ja kumpukin pitänee olla laskeutunut.

   Tälläisenä punaposkisena prinsessana rakkaan pikkuenkelini muistan <3

Tasan kolme kuukautta sitten tähän kellon aikaan olimme Anniinaa katsomassa teho-osastolla <3 Minä, mieheni ja Janne... Minttu oli isällään silloin. Onneksi saimme nähdä tämän rakkaan vielä ennen kuin hän lähti luotamme <3 Ikävä raastaa joka päivä sisältä! Tää tuska ei lähde vaikka välillä naurankin. Uudenvuoden tapahtumat ovat taas pyörineet paljon mielessä.. Tätä paskaa ei kauheesti helpota viime postauksessa kertomani potkut, mulle ei suotu sitä, että olisin saanut muuta ajateltavaa kuin tän kaiken mitä nyt on ollut!

Itselläni on 14.4. aika sydänultraan... vähän jännittää löytyykö jotain kun olen ollut jo useamman vuoden hyvin väsynyt. Pelottaa suorastaan. Varsinkin nyt kun pistin juuri tänään hakemuksen menemään Laurea-ammattikorkeakouluun sairaanhoitajakoulutukseen, eli päädyin lopputulokseen, että lähden opiskelemaan mikäli vain pääsen sinne.