Lisää UV-aatosta ja siitä eteenpäin

Jos koittaisi taas jatkaa...

Siinä miestä odotellessa Anniinan hoitaja kertoi kuinka neiti oli ollut reipas ja rauhallinen loppuun asti. Nukutuksesta herättyään oli tosiaan eka kysellyt minun perääni ja sen jälkeen esitellyt hänen lelunsa, eli Osku-kissan ja Täpliskoiran.. salille takaisin mennessäänkin oli pysynyt rauhallisena, toivon ettei missään vaiheessa kuitenkaan pelännyt. Hoitaja selitti myös sitä kuinka on harvinaista, ettei saada keuhkoverenpainekohtausta taltutettua niin siihen oli sitten pakko todeta on se kumma (sanoin kyl kirosanan sillon) kun mun perhe on kirottu kun on näitä harvinaisuuksia! Ensin lähti mun sisko rintasyövän takia (harvinaista että siihen kuolee ja varsinkaan 31 vuotiaana) ja nyt Anniina lähti harvinaisen sairauden takia :'( Mitä seuraavaksi... Nämä viimeiset tapahtumat, tai lähinnä se kun mut haettiin vanhempien huoneesta siihen kun uutinen kerrottiin, pyöri mun päässä tosi monta päivää ihan jatkuvalla syötöllä... Kuulemma johtui siitä, että mun elämä pysähtyi sillä hetkellä joksikin aikaa. Niinkuin se tekikin.

Sen enempää yksityiskohtiin menemättä siltä illalta, vietimme pari seuraavaa yötä anoppilassa kun ei pystytty menemään kotiin yöksi. Jo pelkästään kotona käynti oli tuskaa. Kaikki muistuttaa Anniinasta täällä <3 Kolmanneksi yöksi tulimme kotiin, mutta teimme olohuoneeseen pesän meidän perheelle eli nukuttiin patjoilla koko poppoo. Nukuimme lasten kanssa anoppilassakin samassa kasassa, se rauhoitti ainakin itseni uneen helpommin kun kuunteli sitä tuhinaa <3

Minttu oli isällään uutena vuotena ja pyysimme hänet kotiin 1.1. - halusin kertoa neidille kasvotusten mitä oli tapahtunut, hänelle en halunnut kertoa puhelimessa kuten jouduin miehelleni ja äidilleni kertomaan. Kerroimme mieheni kanssa, itkettiin yhdessä, halailtiin jne.. Ihan hirveää joutua särkemään pienen tytön sydän kertomalla tuollainen asia :'( Janne ei ole tätä oikein ymmärtänyt... luulee edelleen, että Anniina on sairaalassa tms..mutta eipä tuollanen 3vuotias voikaan käsittää, mikä on sinänsä onni hälle <3

Se loppuviikko meni täysin sumussa ja parkuen vähän väliä(en tosin väitä ettei sitä sumua olisi edelleen)...Maanantaina kun tuli ensimmäinen arkiaamu niin alkoi asioiden selvittely. Sairaalan sossutäti auttoi kun sanoi soittavansa Kelaan tapahtuneesta, ettei meidän tarvitse tähän päälle mitään oikaisujuttuja ruveta tekemään ja hän hoiti mulle sairaslomaakin sairaalalta alkuun, ettei heti tarvitsisi soitella muualle. Tiistaina soittikin Anniinaa hoitanut lääkäri, joka osoitti tietysti osanottonsa ja kertoi myös, ettei odottanut tämän tapahtuvan näin nopeasti.. samalla hän kertoi, että virkavalta oli päättänyt siirtää Anniinan oikeuslääketieteelliseen kun kuolema oli äkillinen! He olivat koittaneet kertoa taudista, että kaikki voi tapahtua kuin veitsellä leikaten (kuten nyt oli käynytkin), mutta olivat silti asian noin päättäneet. Meidän kannalta asia vaikutti viivästyttävästi hautajaisiin, eikä lääkäri osannut tuolloin kertoa paljon siellä voi mennä aikaa. Lääkäri myös kertoi, että he järjestävät meidän mielenrauhan vuoksi Anniinan sisaruksille sydänultrat - hän sanoi, ettei ole 25-vuotis urallaan kertaakaan törmännyt tapaukseen, että myös sisaruksilla olisi tuo tauti, mutta mainitsi myös että koskaan ei voi sanoa ei koskaan.

Poliisi sitten soitti mulle loppiaisen jälkeisenä torstai aamupäivällä asiasta ja hän osasi kertoa, että noin viikon päästä tehdään ruumiinavaus ja hautausluvan saa heti sen jälkeen. Toimenpide olikin viime torstaina ja tänään maanantaina 18.1.2016 hautaustoimisto hakikin meidän tytön sieltä pois Lohjalle. Tuossa välissä siis hoidimme muita raskaita asioita, kuten hautapaikan varaamisen, hautaustoimistossa käyntiä, arkun tilaaminen, kukkien tilaaminen, Anniinan vaatteiden valintaa jne... ai luoja se arkku oli pieni! Mutta todella kaunis <3 Pääsimme siis tänään neitiä vastaan ja myös katsomaan pientä enkeliämme.. itku tuli jo arkun nähdessä, Mintulta kysyin monta kertaa haluaako varmasti nähdä siskonsa (annoin hänen itse aiemmin jo valita ja nyt varmistin) - kävin toki itse ensin katsomassa onko Anniina sen näköinen, että voin antaa Mintun nähdä edes. Repesin tietysti täysiä itkemään kun pienen enkelimme näin, äitin rakas suloinen enkeli!! Kaksi ystävääni oli tässä vaiheessa mukanani - kiitos heille <3 Seuraavaksi tulivat Mintun lisäksi vanhempani ja jonkin ajan päästä myös isäni vanhemmat ilmestyivät paikalle. Meidän pieni Anniina Balleriina <3 :'( Ikävä on suuri!!

                                                  Yllä oleva kuvakehys teetimme itse <3

                                        Minttu teki Anniinalle ristin <3 Meni arkkuun <3

Anniinan Osku-kissa oli aina mukana hoidossa ja sairaalassa, meni myös arkkuun <3

Nämä vaatteet vein hautaustoimistoon, että pukivat Anniinalle <3 Sukat on tehnyt ystäväni, teki Anniinan lempiväreistä <3


Teksti on hyvin sekavaa, mutta niin on mun ajatuksetkin...