Eli tulikin suht nopeasti nuo sydänultrat, mikä on ihan kiva niin saa senkin pois alta. Täytyy tosin myöntää, että tuo kyllä hermostuttaa ja pelottaakin jo valmiiksi, en kyllä oikeasti tiedä miten enää jaksan jos noilta jommalta kummalta löytyy myös jotain!! Peukkuja siis urakalla tuona päivänä pystyyn, kiitos! Itse tutkimusten tekohan ei satu tms.. Mintun kanssa tuskin tulee ongelmia, mutta saas nähdä kuinka onnistuu 3v tasmanian tuholaisen kanssa.
Tänään tapasimme papin... ja itkettyähän siinä taas tuli jälleen :'( Kävimme läpi hautajaisia ja hän kyseli Anniinasta, Anniinan sisaruksista, meidän vanhempien sisaruksista ja tietysti toivomuksia hautajaisten suhteen jne. Ainoat toiveet taisivat olla, että kirkon osuus olisi mahdollisimman lyhyt ja mä pyysin, että jossain kohtaa mainittaisiin Anniina Balleriina - tuolla häntä välillä kutsuttiin lähipiirissä <3
Tässä kuvassa näette syyn miksi häntä balleriinaksi kutsuimme ;) <3
Näin jälkeenpäin mietittynä olihan Anniinassa viitteitä tuohon keuhkoverenpainetautiin ennen noita kohtauksia: Hän tykkäsi enemmän rauhallisista leikeistä (toki myös joskus riehui), saattoi jopa mieluummin yksin leikkiä jotain kuin olisi riehumisleikkejä... neiti väsyi suht helpolla ja söi huonosti.. loppuvaiheessa meni myös ääni käheäksi, rappuset ja ylämäet hengästytti. Ilmeisesti tauti oli agressiivista kun näin nopeasti eteni, ihan lyhyessä ajassa tuli tuo pienessäkin mäessä hengästyminen kuvioihin :(
Itselläni on tällä hetkellä sellainen vaihteleva vaihe menossa... välillä itkettää pienetkin asiat, välillä jumittaa niin ettei mikään suju... paljoa ei pysty mihinkään keskittymään ja ajatukset karkailee jatkuvasti. Tänään sain aikaiseksi laitettua Kelaan viimeisetkin matkakorvaushakemukset noilta viimisiltä päiviltä.. laitoin sen netissä ja liitteenä skannattu todistus Lastenklinikalta. Sieltä tulikin soitto, että hakemus olisi pitänyt tehdä Anniinan nimissä, mutta onnistui onneksi puhelimitse vaihto. Virkailijalle taisi ottaa itselläkin koville kun rupesi kertomaan osanottojaan ja mä itkin puhelimessa (oli papin kanssa keskusteluja ollut juuri) ja täti toisessa päässä yritti vielä jatkaa ettei oikein osaa sanoa mitään muuta kuin jaksamisia..sekin takellellen.
Meillä on ensi viikolla hautajaiset.. hieman pelottaa se päivä ja sen jälkeiset päivät. Jälkeiset päivät sen takia, että iskeekö sellanen tyhjä olo kun ei olekaan enää mitään järjestettävää. Sinne täytyy siis keksiä jotain. Jos ei muuta niin oman tulevan muistotatskan suunnittelua, siihen tosin alustava idea on jo. Tekijäksi haluan saman, joka teki siskostani ja silloin samaan aikaan vatsaani kuolleesta vauvastani muistotatskan. Voisinkin siitä laittaa kuvan alle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti